Missä olet Marja

Ääni aloitti taas valituksensa. Marja yritti keskittyä kirjaan ja taustalla kuuluvaan musiikkiin. Hän ei halunnut kuulla mitä se sanoi. Ääni muuttui käskevämmäksi. Miksi äiti ei ollut kotona? Äiti tietäsi mitä pitäisi tehdä. Tai Sisko-Liisa.

Marja jatkoi kirjan lukemista. Hiljaa, hiljaa, ole hiljaa, hän huusi ääneen. Mitä se nyt taas tahtoi? Miksi se ei voi jättää rauhaan? Marja yritti pistää musiikkia kovemmalle, ettei kuulisi. Voi kun äiti tulisi pian kotiin. Äiti tule jo! Marja vilkaisi kelloa. Äiti tulisi kotiin vasta muutaman tunnin päästä. Marjaa itketti. Ääni muuttui epätoivoiseksi ja voimistui voimistumistaan. Se parkui ja itki nyyhkimällä. Se huusi ja kiroili. Lopulta Marjan oli pakko antaa periksi ja kuunnella mitä se tahtoi.

Marja ei ehtinyt miettiä vaatetustaan eikä sitä kuinka selviäisi ohuessa hameessa ja t-paidassa ulkona. Jalassakin oli vain jäljitelmä grogsit. Ei edes sukkia. Varmuuden vuoksi Marja juoksi vielä keittiöön, sieppasi mukaansa vesipullon ja paahtoleipäpaketin. Sitten hän avasi oven ja lähti juoksemaan kohti metsää.

Iltasanomat 23.10.2008:  Missä on Marja? Kadonnutta nuorta naista etsitään yhä

Maanantaina (20.10.2008) Oulun läänin Pyhäjärvellä kadonnut 19-vuotias nuori nainen ei ollut vielä torstai-iltaan mennessä löytynyt. Maastoetsintöjen lisäksi naista on etsitty ilmasta käsin, ja kahden koiran avulla on suoritettu myös vesietsintää. Poliisi jatkaa nuoren naisen etsimistä. Nainen on noin 160 -senttinen ja hoikka. Hänen hiuksensa ovat ruskeat ja pitkät. Kadonneella on yllään ruskea, nilkkoihin asti ulottuva hame, tumma kangaspusero sekä vihreät kengät. Poliisi pyytää katoamisesta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä lähimpään poliisiin tai hätäkeskukseen

Juostessaan tuttua polkua pitkin Marja tunki vesipullon ja paahtoleivän reppuun. Onneksi oli ehtinyt riuhtaista sen eteisen naulakosta. Eväiden kantaminen oli helpompaa. Marja tunsi voiton riemua. Hän oli ollut tällä kertaa ääntä ovelampi. Oli ehtinyt ottaa mukaan juotavaa ja leivän. Vaikka metsä oli Marjalle tuttu, häntä pelotti. Entä jos hän ei osaisi enää takaisin. Tai jos tulisi pimeää ja hän eksyisi pimeässä. Tai tulee yöpakkasia. Hänellä oli yllään vain ohuet sisävaatteet.

Vaikka ääntä ei enää kuulunutkaan, Marja ei uskaltanut kääntyä takaisin kotiin. Ääni oli antanut hänelle selvän käskyn ja hänen olisi noudatettava sitä. Ääni kyllä tietää, jos hän palaa liian aikaisin, että tehtävä on tekemättä. Ei usko vaikka Marja kuinka vakuuttaisi, että hän on tehnyt mitä ääni käski. Ääni oli pirullisen ovela. Osasi laskea miten kauan tehtävän tekemiseen kuluisi aikaa. Siinä ei voinut fuskata.

Kellon täytyi olla jo paljo. Hämärä alkoi laskeutua metsään ja Marjan oli vaikea liikkua näkemättä eteensä. Polkuakaan ei enää ollut.  Edessä oli vain umpimetsä. Alkoi olla jo kylmä ja Marjaa väsytti. Hänen on pakko levätä. Voi kun ei alkaisi satamaan. Marja ei nähnyt enää eteensä, kompastui puunjuureen ja jäi siihen makaamaan.

Aamulla Marja heräsi puun alta, jonka juureen hän oli illalla kompastunut. Hämärässä hän yritti nähdä mihin reppu oli lentänyt. Onneksi se oli aivan vieressä. Marja kaivoi vesipullon ja paahtoleivän esiin. Hirveä jano. Nälkä ei ollut yhtään mutta Marja pakotti itsensä syömään pari palaa vaaleata leipää. Olisi pitänyt ottaa ruisleipää, hän mietti. Vesipullo tyhjeni kokonaan. Se olisi täytettävä jossain. Ilman vettä hän ei selviä.

Noustuaan ylös Marja yritti selvittää miten pitkälle hän oli illalla ehtinyt. Maisema näytti vielä tutulle, joten hän tiesi, että matkaa oli vielä paljon jäljellä. Hän suoristi hameensa, karisti grogista sinne kertyneet risut. Otti reppunsa ja lähti eteenpäin. Täällä he olivat isän kanssa käyneet useasti marjassa. Marja, Marja varovasti poimi elon marjoja. Kauneimmankin marjan alla piilee vaara vaaniva, isä oli hokenut. Marjaa oli suututtanut. Miksi olivat antaneet hänellä niin tyhmän nimen. Hän olisi halunnut olla Eveliina. Tai Anniina, niin kuin siinä laulussa. Marja! Anna Marja Kuokka. Oli siinäkin nimi. Marja oli kuullut nimestään vaikka millaisia väännöksiä. Anna Marja kuokka, niin saadaan perunat kaivettua maasta. Ääni oli sanonut, ettei noista puheista kannata välittää. Paha saa aina palkkansa.

Vähän matkan päässä olisi metsälähde. Siinä hän voisi täyttää vesipullon. Ja siitä vähän eteenpäin oli hyvä puolukka paikka. Vaikka oikeasti Marja inhosi puolukan hapanta makua. Mutta nyt hänellä oli niin kamala jano, että puolukatkin tutuivat houkuttelevalle. Marja muisteli, miten heidät oli Sisko-Liisan kanssa jo pienestä pitäen pakotettu mukaan marjaan. Pienenä se oli ollut oikeastaan mukavaa. He olivat Sisko-Liisan kanssa keksineet leikkejä ja keränneet omat pienet ämpärit täyteen mustikoita tai puolukoita. Isompana marjametsään lähteminen oli tympäissyt. Yhtenä kesänä Sisko-Liisa oli ilmoittanut, ettei aio tulla enää mukaan marjametsään. Siitä oli tullut iso riita. Vanhemmat olivat huutaneet ja sättiineet Sisko-Liisaa mutta olivat lopulta antaneet periksi. Siitä ei sen jälkeen enää keskustellut. Sisko-Liisa ei enää koskaan lähtenyt mukaan. Mutta Marja lähti.

Marja melkein kompastui lähteeseen. Sen ympärille oli kasaantunut puita ja risuja. Keväällä metsässä oli kaadettu puita ja niiden oksia oli joka paikassa. Lähdet tuoksui ihanalle. Miten vesi voi tuoksua? Marja täytti pullon ja katseli näkyikö puolukoita. Lähteen toisella puolella oli mätäs, joka hehkui punaisena marjoista. Marja poimi niitä kourallisen ja kaatoi sen suuhunsa. Yöpakkasissa paleltuneet puolukat maistuivat makeille. Jano ei kuitenkaan tahtonut millään lähteä pois. Suuta kuivasi. Lähteen vesi oli niin kylmää, että pienikin kulaus vihloi ohimoita. Marja joi veden pullosta pieninä kulauksina. Täytti pullon uudelleen ja jatkoi sitten matkaansa.

Marjalla ei ollut enää mitään käsitystä miten kauan hän oli matkaa tehnyt. Näin pitkällä hän ei ollut isän kanssa koskaan käynyt marjassa. Maisema ei ollut enää tuttu. Marjaa alkoi pelottaa, miten osasi takaisin. Varmuuden vuoksi hän taitteli matalien puiden oksia maamerkeiksi paluumatkaa varten.

Marja oli kulkenut koko päivän. Juonut vesipullosta vettä säästeliäästi ja syönyt muutaman palan paahtoleipää. Päivä alkoi hämärtyä ja hänen oli katseltava yöpymispaikka hyvissä ajoin ennen kuin tulisi pimeää. 

Aamulla Marja heräsi. Tunsi miten ohimoissa sykki alkava päänsärky. Vettä ei enää ollut ja Marjalla oli hirveä jano. Leipää olisi vielä muutama pala jäljellä mutta hän ei voinut kuvitellakaan syövänsä mitään. Jostain olisi pakko löytää juotavaa. Hän yritti sammuttaa janoa puolukoilla mutta niiden hapan maksu sai janon vain pahenemaan. Vaikka Marja oli nukkunut yli kymmenen tuntia, silmät tuntuivat sumeille ja väsyneille. Marja nousi ylös, otti reppunsa ja lähti taas liikkeelle.

Päänsärky yltyi. Jomotus oli niin valtavaa, ettei Marja pysynyt kunnolla edes pystyssä. Huimasi. Marja tunsi miten palan nousi kurkkuun ja häntä alkoi itkettää. Miksi hänelle oli annettu tämä tehtävä. Miksi ei Sisko-Liisalle, joka on niin vahva ja voimakastahtoinen. Tai isälle? Isä oli jopa toivonut, että hän olisi saanut tämän tehtävän Marjan puolesta. Se oli tapahtunut vuosia sitten kun Marjalle oli sattunut tapaturma ja hän oli maannut tajuttomana teho-osastolla. Vaikka kaikki luulivat, ettei hän kuulisi, hän oli kuullut ja nähnyt kaiken. Sen kun äiti oli rukoillut hänen sänkynsä vieressä vaikka ei koskaan käynyt edes kirkossa. Ja isä oli itkenyt ja sanonut, että miksi tälle  viattomalle on annettu näin paljon kärsimystä. Isä olisi antanut mitä tahansa, että hän voisi kärsiä kaiken pahan Marjan puolesta. 

Mutta kukaan muu ei voinut tehdä tätä tehtävää Marjan puolesta. Hänen oli se tehtävä ja kärsittävä. Miksi? Hän olisi halunnut olla vain tavallinen nuori. Käydä koulussa, elokuvissa ja viettää aikaa ystävien kanssa. Olla vapaa ja huoleton.  

Marja oli varma, ettei hän jaksaisi enää pidemmälle. Juuri kun hän oli heittämässä kaiken toivon, hän näki polun levenevän metsätieksi ja vähän kauempana harmaan talon. Marja kiihdytti vauhtia ja viimeisillä voimillaan hän tajusi, että oli tullut perille. 

Iltasanomat 29.10.2008: Kadonnut tyttö löytyi kylmettyneenä metsästä

Viime viikon maanantaina kotoaan kadonnut 19-vuotias tyttö löytyi kylmettyneenä ja liikuntakyvyttömänä metsästä Pyhäjärveltä. Lähiomaiset löysivät tytön noin kilometrin päästä katoamispaikasta keskiviikon vastaisena yönä. Lähin metsäautotie kulkee noin 400 metrin päästä. Tytön avunhuudot johdattivat etsijät tytön luo.19-vuotias kuljetettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Keskiviikon vastaisena yönä oli pakkasasteita. Katoamisen aikaan tyttö oli pukeutunut kevyesti nilkkapituiseen hameeseen ja kangaspuseroon.

Marja istui huoneessaan iltapäivälehti sylissään. Siinä oli koko aukeaman juttu hänestä. Sisko-Liisa oli tuonut lehden kaupasta. Äiti oli ollut vihainen. Kaiken maailman roskaa kannetaan kotiin. Vaikka kyllä isä useinkin tuli töistä Iltasanomat ja Iltalehti mukanaan. Äiti oli repäissyt lehden Siskon kädestä ja heittänyt lehtilaatikkoon. Marja oli käynyt hakemassa sen sieltä salaa. 

Marjaa oli huvittanut lehden kirjoitus. Siinä kerrottiin miten Marja oli maannut yhdeksän päivää samassa paikassa loukkaantuneena ja odottanut etsijöitä. Hän oli selvinnyt syömällä marjoja ja muurahaisia. Janonsa hän oli sammuttanut juomalla grogsiin keräämäänsä sadevettä. Älytöntä.  Miten joku voi kirjoittaa noin lapsellisesti ja toiset uskoa?

Marja yritti muistella tapahtunutta.  Sen hän muisti miten oli tullut harmaan talon pihaan. Seuraava muistikuva oli se, että hän oli pessyt tahraantuneita käsiä ojassa, juossut takaisin metsään ja kaatunut eikä jaksanut enää nousta ylös. Hän oli herännyt siihen, että jostain kaukaa oli kuulunut ääniä. Äiti! Sisko! Hän oli huutanut. Hän muisti miten oli aivan kohmeessa eikä pystynyt liikkumaan. Etsijöiden äänet loittonivat, välillä tulivat lähemmäksi. Hän oli huutanut kaikin voimin. Ja lopulta Sisko-Liisa oli juossut hänen luokseen. Herrajumala Marja, missä sinä olet ollut. Äiti, Marja on täällä. Tulkaa nopeasti, se on ihan jäässä. Naapuri ja isä olivat kantaneet Marjan kotiin. Äiti oli pyyhkinyt Marjan kasvoista likaa pois. Voi sinua lapsiraukka, äiti oli sanonut hiljaa. Varmuuden vuoksi Marja oli viety sairaalaan tarkastettavaksi. Hän oli ollut siellä muutaman tunnin ja päässyt sitten kotiin.

Marja, kohta lähdetään, äiti ilmestyi Marjan huoneen ovelle. Oletko ottanut lääkkeen? Marja nyökkäsi. Hän taitteli lehden ja pisti sen talteen kirjoituspöydän laatikkoon. Otti pienen käsilaukkunsa ja repun. Kääntyi vielä vilkaisemaan ovelta huoneeseen ja sulki sitten oven perässään. Äidillä oli jo takki päällä. Sisko-Liisa seisoi keittiön ovella, lähetti lentosuukon Marjalle mutta ei sanonut mitään. Marjan olisi tehnyt mieli mennä halaamaan Sisko-Liisaa. Mennään nyt, äiti sanoi. Isä odottaa jo autossa.