Häämatkalla

Laskettuaan matkalaukun hyllylle ja hieroen käsivarsiaan, jotka olivat puutuneet laukun kannattelusta, Paul istahti penkille vaimon viereen:     - Tarkoitatko, että olisit halunnut vielä jäädä juhliin? Vaimo katseli miestään huvittuneena: – Niin no eikö oikeasti ole vähän harmi, että ensin nähdään suurivaiva juhlien järjestämiseen ja sitten ne kenen vuoksi juhlat järjestetään, lähtevät kesken kaiken pois?  Paul ei ymmärtänyt vieläkään vaimon sanoja. Yrittikö vaimo kertoa, että heidän juuri solmimansa avioliitto, jota he olivat suunnitelleet yhdessä kuukausia, ei sittenkään ollut sitä todella suurta rakkautta? Hän itse ainakin oli hulluna vaimoonsa. He olivat tavanneet muutama vuosi sitten yhteisten ystävien häissä ja se oli ollut rakkautta ensi silmäyksellä, tai ainakin Paul oli luullut niin. Vaimo oli Paula vanhempi ja eronnut muutama vuosi aikaisemmin ensimmäisestä miehestään. Avioliitto, joka kaikesta päättäen oli ollut suhteellisen myrskyisä, oli kestänyt viisitoista vuotta. Yhteinen lapsi, kymmenenvuotias tytär, asui käytännön syistä isänsä kanssa. Tytär vieraili äitinsä luona säännöllisesti, Paulsta tosin tuntui, että tytär asui enemmän äitinsä kuin isänsä luona.

Alkuun ikäero, joka oli hieman yli kymmenen vuotta, oli vaivannut vaimoa suunnattomasti. Hän tahtoi, etteivät he kertoisi suhteestaan muille vaan pitäisivät sen yhteisenä salaisuutena. He tapailivat ensimmäiset kuukaudet salaa ystäviltä ja sukulaisilta milloin missäkin. Vähitellen heidän suhteestaan tietävien joukko oli kasvanut mutta tyttärelleen vaimo oli kertonut Paulsta vasta joitakin kuukausia ennen häitä. Se teki heidän suhteesta vaivalloisen, ikään kuin siihen olisi liittynyt jotain salattavaa ja häpeällistä. Tyttären vieraillessa äitinsä luona, vähintään joka toinen viikko joskus useamminkin, Paul joutui muuttamaan takaisin omaan huoneistoonsa. Vielä senkin jälkeen kun he olivat kertoneet tyttärelle suhteestaan ja hääsuunnitelmistaan, vaimo ei tahtonut Pauln viettävän öitä asunnossaan, silloin kun tytär oli äitinsä luona. ”Sitten kun olemme naimisissa, se on ihan eri asia. Sen jälkeen tämä asunto on meidän kolmen yhteinen koti”, vaimo oli sanonut. Ehkä juuri sen vuoksi Paul oli odottanut häämatkaa niin kiihkeästi, lopultakin he saisivat olla kahdestaan kokonaiset kaksi viikkoa.

Paul tunsi olonsa epämukavaksi ja kääntyi katsomaan vaimoa kasvoillaan kysyvä ilme, ikään kuin olisi syyttänyt toista jostain suuresta rikoksesta:  - Tarkoitatko, että sinä et sittenkään ole todella rakastunut minuun? Minä ainakin olen odottanut tätä hetkeä ja matkaa aivan kuin mielipuoli enkä olisi halunnut viipyä juhlissa enää sekuntiakaan pidempään. Vaimo käänsi katseensa takaisin mieheen ohi kiitävästä maisemasta, jota oli seurannut junan lähdöstä saakka. Vaimon silmät tuikkivat ilkikurisesti kun hän sanoi: - Kulta pieni, miksi sinä tuollaista kysyt? Miltä silloin oikeasti tuntuu kun on todella rakastunut? Paul tunsi miten närkästys alkoi kasvaa hänen sisällään: - Mikä kysymys tuo nyt sitten on? Itsehän juuri sanoit, että vain sellaiset haluavat päästä eroon hääjuhlista, jotka ovat todella rakastuneita. Ja sellaiset, jotka eivät ole, haluavat pitkittää kahden kesken jäämistä. Paul tuijotti, jos mahdollista, entistä vaativammin vaimoa. Vaimo ei ollut huomaavinaan Pauln suuttumusta: - Kyllä minäkin olen odottanut tätä matkaa mutta ei se tarkoita sitä, etten olisi voinut olla juhlissa pidempään. Yksi vietetty ilta ystävien ja sukulaisten kanssa, ei ole paljoakaan pois meidän yhteisestä ajasta. Onhan meillä koko loppuelämä aikaa olla yhdessä.

Paul ei tiennyt mitä sanoa, aivan kuin vaimo ei olisi halunnut vastata kysymykseen, joka nyt alkoi olla Paullle elämääkin tärkeämpi: - Miksi sinä et vastaa suoraan siihen, mitä sinulta kysyn? Et siis ole todella rakastunut minuun vaan olisit mieluummin jäänyt juhlimaan muiden kanssa? Vaimo käänsi katseensa takaisin maisemaan, joka vilisi sadan kuudenkymmenen kilometrin tuntivauhtia heidän ohitseen ja sanoi nyt vakavoituneella äänellä: - En jaksaisi nyt tuollaisia lapsellisuuksia, voisimme sen sijaan kaivaa matkalaukusta oppaat ja tutustua määränpään nähtävyyksiin ja siihen mitä kaikkea meidän kannattaa käydä katsomassa? Jonain iltana haluaisin käydä oopperassa tai konsertissa. Tiedän, että siellä esitetään ainakin Verdiä ja Mozartia. Matka jatkui hiljaisena, kuin musta verho olisi laskeutunut heidän väliinsä eivätkä he olisi nähneet toisiaan sen läpi. Vaimo oli käpertynyt omaan tuoliinsa nojaten vaunun seinään varoen, ettei koskettaisi vahingossakaan Paula.

Paul tunsi olonsa alakuloiseksi ja pettyneeksi. Ajatus, joka tuntui halkaisevan hänen päänsä, tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän tajusi vasta nyt, että vaimo ei ollut koskaan sanonut rakastavansa häntä. Vaikka Paul tunnusti rakkauttaan päivittäin, vaimo ei koskaan vastannut siihen samalla tavalla. Ei edes sanomalla, niin minäkin sinua. Vaimon vastaukset yleensä olivat: ”Olet suloinen kun sanot noin”. ”Minäkin haluan olla sinun kanssasi”. ”Kiitos kultaseni”. Mutta vaimo ei ollut koskaan sanonut, että rakastaisi Paula.

Paul yritti muistella miten he olivat sopineet häistä. Oliko hän, joka halusi heistä kahdesta eniten naimisiin, todellakin kosinut vaimoa? Milloin se oli tapahtunut, missä? Mitä vaimo oli vastannut? Vai oliko hääjärjestelyt aloitettu sanattomalla yhteisellä sopimuksesta ilman, että hän olisi edes kysynyt, saati ollut varma siitä, halusiko vaimo todella mennä hänen kanssaan naimisiin? Ja miksi halusi, jos ei todella rakastanut häntä? Asia vaivasi Paula, hän kääntyi vaimoon päin ja rikkoi hiljaisuuden: - Kumpaan matkalaukkuun matkaoppaat on pakattu? Kaivan ne heti esiin kun olet vastannut minulle erääseen kysymykseen. Rakastatko sinä todella minua? Jos, niin miksi et koskaan ole sanonut minulle sitä?  On aivan eriasia pitää jostakin tai tykätä, niin kuin nykyisin on tapana sanoa. Haluan tietää rakastatko minua ja jos et, niin miksi halusit mennä kanssani naimisiin? Vaimo käänsi nyt vakavan katseensa Paulin ja sanoi: - Ystävä hyvä, en todellakaan ymmärrä miksi tuo kysymys on sinulle juuri tällä hetkellä niin merkittävä, mutta haluan nyt tehdä selväksi erään tärkeän asian: minä olen ollut todella rakastunut vain kerran elämässäni ja sen suuren rakkauden kanssa minä en koskaan mennyt naimisiin. En usko, että se suuri rakkaus olisi kestänyt avioliittoa. Se oli jotain sellaista, että siihen ei kuulunut arki eikä mikään muu maailmassa. Se rakkaus sattui koko ajan niin paljon, ettei sellaisen kanssa olisi voinut elää. Luulen, että jotain rakastumiseen verrattavia tunteita minulla oli myös ensimmäistä miestäni kohtaan. Suuria tunteita oli mukana alusta loppuun ja ne aiheuttivat liian paljon tuskaa meille kaikille kolmelle. Siksi se ei kestänyt ja siksi meidän oli pakko myös erota. Päätin sen jälkeen, etten koskaan enää mene naimisiin suurien tunteiden pakottamana. Heti sinun ja minun ensitapaamisesta ja siitä lähtien kun pääsin yli suuren ikäeromme aiheut­tamasta epävarmuudesta kultaseni, olen ollut varma, että meidät kaksi on tarkoitettu toisillemme. Varmuus on johtunut yksinkertaisesti siitä syystä, että itseltäni nuo arvostelukykyä sumentavat suuret tunteet ovat puuttuneet. Minusta sinä olet turvallinen ja luotettava ja haluat minun parasta. Ja minä haluan olla sinulle hyvä vaimo. Se riittää minulle, enkä halua sen enempää. Minun on hyvä olla sinun kanssasi, mutta ei, minä en tosiaankaan ole rakastunut sinuun. Jos sanoisin  rakastavani sinua, niin silloinkaan en puhuisi totta. Minusta me yksinkertaisesti sovimme toisillemme hyvin, niin hyvin, että se on avioliiton arvoista. Eikö se riitä?

Paul kuunteli vaimonsa vuodatusta hiljaa ja tuijotti lasittuneilla silmillä vastapäistä penkkiriviä. Hän oli tyrmistynyt eikä tiennyt mitä olisi sanonut. Vaimo oli siis mennyt Pauln kanssaan naimisiin siksi, että viihtyi hänen seurassa ja siksi, että hän oli turvallinen ja luotettava. Mitä turvaa tuollainen nainen oikeasti tarvitsi?  Paul tunsi itsensä petetyksi, aivan kuin olisi vasta saanut kuulla, että hänen vaimollaan oli toinen mies. Pauln teki mieli lähteä, ottaa tavaransa ja jättää vaimo yksin istumaan vaunuun. Hän halusi peruuttaa kaiken tapahtuneen: ensitapaamisen, rakkauden, avioliiton. Hän halusi peruuttaa koko häämatkan ja palata yksin kotiin. Mitään sanomatta hän nousi ylös, otti suurimman matkalaukun, jota oli hetkeä aikaisemmin kannatellut käsillään, alas hyllyltä ja asetti sen lattialle vaimon jalkojen eteen. Hän käänsi laukun lukot auki ja kiskaisi kannen auki voimakkaalla liikkeellä, niin kuin ovi riuhtaistaan auki vihaisena. Sen sijaan, että olisi ryhtynyt erottelemaan omia vaatteitaan vaimon vaatteiden joukosta, hän kaivoi esiin mukaan pakatut matkaoppaat, ojensi ne vaimolle ja asettui tämän viereen istumaan.  Verdi ja Mozart, ne nyt ei ainakaan tulisi kysymykseen, vaikka hetkeä aikaisemmin Paul oli ollut valmis täyttämään vaimon kaikki pienimmätkin toiveet.